Tiesitkö, että Puhdistus oli alunperin näytelmä? Puhdistus kertoo kahden sukupolven kokemuksista Virossa, sota-aikana 1930-luvulla ja Viron itsenäistymisen aikana 1990-luvulla. Näytelmä sijoittuu Viron maaseudulle, jossa asuva vanha nainen Aliide Truu kohtaa nuoren, pakenevan naisen Zaran. Näytelmä näyttää kummankin naisen menneisyyden kipeitä tapahtumia, miten sodan vainot ovat muuttaneet muotoaan sukupolvien välillä. 

Sofi Oksanen kuuluu Suomen menestyneimpiin kirjailijoihin niin kotimaassa kuin maailmallakin. Oksanen käsittelee useissa teoksissaan ihmisoikeuksiin, väkivaltaan ja identiteettiin liittyviä teemoja sekä haluaa kirjoittamisellaan tuoda esiin naiskohtaloita ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Puhdistuksessa Oksanen halusi erityisesti olla kirjoittamassa Viroa osaksi Eurooppalaista historiaa.

Lue Turun Sanomien uutinen Oksasen näytelmästä vuodelta 2008.

Klassikkoon ei ole mitään mieltä tarttua vain siksi, että se on klassikko. Vanhaakin draamaa kannattaa lukea ennakkoluulottomasti: kun ”klassikkoa” lukee vailla klassikko-määreen painolastia, se saattaa hyvinkin yllättää puhuttelevuudellaan.

Hella Wuolijoki eli kummallisen elämän, ja ehkä juuri siksi hän kirjoitti niin sydämeenkäypää dramatiikkaa. Proletaarin pääkulakin näytelmissä hämäläinen viljapelto lainehtii pohjana intohimodraamoille, jotka kuristavat kurkkua: rakkaudettomuuden kokemusta tuskin kukaan on kuvannut yhtä pakahduttavasti kuin Hella Wuolijoki Niskavuoren nuoren emännän lopussa, elämätön elämä ei lyö yhtä riipaisevasti päin kasvoja kuin Niskavuoren Hetan päätöksessä.Vaikka Niskavuoret ovat mitä suurimmissa määrin sukudraamoja ja näin kollektiivin kuvauksia, niissä kaikkein koskettavimpia ovat yksilöiden tunteet, jotka eivät ole vanhentuneet sitten 1940-50-luvun – eivätkä kyllä koskaan vanhenekaan.

Jos luet vain yhden näytelmän, valitse joko Niskavuoren nuori emäntä tai Niskavuoren Heta, sillä ne toimivat parhaiten omina kokonaisuuksinaan. Voi toki olla, että luettuasi haluat tietää, mitä suvussa vielä tapahtuu. Silloin kannattaa ottaa lukulistalle vielä Niskavuoren naiset, Niskavuoren leipä ja Entäs nyt, Niskavuori?. Näytelmät toimivat yksittäinkin luettuina – kirjoittihan Wuolijoki niitä itsekin sikin sokin –, mutta jos haluat pitää kronologiasta kiinni, aloita Nuoresta emännästä ja päädy Entäs nyt’iin. Näin syntyy 1880-luvulta 1940-luvulle ulottuva panoraama suomalaisuuden ytimeen.

Scream the Love Story sijoittuu kauhuelokuva Screamin maailmaan. Näytelmää voisi nimittää kauhuparodiaksi tai teinikauhun ylistykseksi, jossa oivaltavasti käytetään populaarikulttuurin kuvastoa. Päähenkilöinä ovat homomiehet Billy ja Stu, jotka päätyvät milloin mistäkin lukijaa hykerryttävästä tilanteesta vähän verisempään tilanteeseen.. Näytelmän kehyksenä toimii alkuperäinen elokuva, mutta lopulta keskiöön nousee pohdinta miehisestä esittäjyydestä ja kokemukset homofobisesta kohtelusta. 

Scream the Love Story on monialaisena esiintyjänä tunnetun Markku Haussilan esikoisnäytelmä, joka pääsi 2021 Lea-näytelmäpalkintofinaaliin. Haussilalla on taito kirjoittaa tekstiä, joka saa yleisön nauramaan hillittömästi, kunnes tilanne kääntyy äkisti toiseen suuntaan, joka paljastaa jotain kipeää. Haussila haluaisi nähdä teatterissa enemmän teinikauhua, ja näytelmä onkin syntynyt rakkaudesta kauhuelokuviin. Lea-finalistihaastattelussa Haussila kertoo lisää teoksestaan ja sen synnystä.

“Punktragediaksikin” nimitetyssä näytelmässä Ateria kurkistetaan hampurilaisravintolan sisimpään. Pikaruokalan työntekijöiden Meken ja Koistisen välityksellä lukija pääsee hampurilaisen teon rasvaiseen, hikiseen ja “gaggaiseen” käryyn. Roisia huumoria ja kielenkäyttöä sisältävä teos syvenee vähitellen duunarikuvaukseksi, joka pohtii yhteiskunnan koneistoja.

Okko Leon näytelmä on myös tekstuaalisesti mielenkiintoinen; se on eri fonttien ja kursiivin vaihteluja. Yllättäen teksti alkaa saada erilaisia sävyjä myös visuaalisen ilmeensä kautta. Näytelmäkirjailijana Okko Leo korostaa kielen poliittisuutta. Se, miten henkilöhahmo puhuu, kertoo myös hahmosta itsestään. Miten ääni muuttuu, kun fontin koko moninkertaistuu?

Godota odottaessa, joka tunnetaan myös nimellä Huomenna hän tulee, on teatterin ehdoton klassikko! Tämä on näytelmä, jonka napakka dialogi rientää lukiessa riemukkaasti eteenpäin. Mikään muu teoksessa ei sitten etenekään – vai etenkeekö? Päähenkilöt Vladimir ja Estragon odottavan tien vieressä Godota tulevaksi, mutta tuleeko hän sitten kumminkaan?

Samuel Beckettin näytelmä on absurdin teatterin tyyppiesimerkki, joka haastoi aikansa näytelmän muodon 1950-luvulla. Tyypillistä absurdille teatterille on merkityksen katoaminen ja kommunikaation riittämättömyys, mikä synnyttää hulvattomia tilanteita näytelmässä. Godota odottaessa on säilyttänyt suosionsa teattereissa tähän päivään asti. “We are waiting for Godot!”

Tästä Olavi Uusivirran biisi Huomenna hän tulee saattelemaan aitoon Beckett-tunnelmaan!

Tälläkin sivulla on jo ehditty pitää kovaa meteliä Tony Kushnerin Angels in Americasta. Kokonaisen artikkelin aiheesta pääset lukemaan täältä, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi voi sanoa, että massiivinen Angels in America on sateenkaarikansan oma klassikkojärkäle. Tekstinä romaanimittainen kaksiosainen Angels in America sijoittuu Yhdysvaltoihin AIDS-epidemian aikaan, pääosin 1980-luvun loppupuolelle, ja kattaa lukuisia teemoja elämän ja kuoleman kysymyksistä uskontoon, politiikkaan, rodullistamiseen ja syrjintään.

Näytelmälukukokemuksena Angels in America ei ehkä ole sieltä helpoimmasta päästä, sillä dialogivoittoinen näytelmä nojaa Kushnerille tyypilliseen tapaan vahvasti eeppisen teatterin elementteihin, ja ehkä siksi vaatii lukijaltaan jo jonkinlaista näyttämökerronnan tuntemusta. Teksti on myös helpompi löytää käsiinsä englanniksi, mutta Taideyliopiston kirjastosta molemmat osat on mahdollista saada haltuunsa myös Aino Piirolan ja Michael Baranin suomennoksina.

Tässä näytelmätrilogia, jonka teokset voi lukea tyystin erillisinä teoksina. Niitä kaikkia voi kuitenkin yhtä kaikki suositella! 

HOMO! (2011) kertoo muun muassa heteronormatiiviseen yhteiskuntaan kyllästyneistä homoista, jotka perustavat oman valtion. Slava – Kunnia (2015) on “oligarkkien ooppera”, joka sijoittuu Venäjän historiaan ja nykypäivään. Teoksessa käsitellään muun muassa kansallismielisyyttä ja propagandaa. Musta Saara (2018) kertoo romanipakolaisista, jotka vaeltavat etsien turvapaikkaa samalla, kun Euroopassa kamppaillaan vallankahvasta.

Pirkko Saisio on kotimaamme yksi tunnetuimpia näytelmäkirjailijoita ja teatterivaikuttajia. Näytelmätrilogian teoksille yhteistä on ironinen huumori, karnevalistinen ote ja yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen. Näytelmien kieli on taidokasta ja räävitöntäkin. Usein karikatyyriset hahmot vertautuvat yhteiskunnallisen keskustelun osapuoliin. Ketä mahtaa edustaa vaikka Mustan Saaran kirvespäinen Sika, joka humaltuu vallasta?

Näiden spektaakkelien lukeminen kannattaa aloittaa HOMO!sta.

Lauluja harmaan meren laidalta on dystooppinen ja kaunis kuvaus pienestä kylästä meren rannalla ja siellä arkeaan toimittavista, tunnistettavista hahmoista, joiden elämä vääjäämättä muuttuu meren vyöryessä sisään ovista ja ikkunoista. 

Pipsa Longan näytelmä antaa vastauksen kysymykseen, miten kuvata ihmistä ja ihmisyyttä myötätuntoisesti tai syyllistämättä ilmastonmuutoksen keskellä? Lempeän humoristisesti ihmiseen suhtautuva kertoja piirtää näytelmän hahmot esiin osana ympäristöään ja yhteisöään – tasavertaisina toimijoina muun luonnon kanssa. Kuin katsoisi ihmettelevää ja kauniisti kuvattua Avara Luonto -ohjelmaa nykyihmisestä ekokatastrofin kynnyksellä. 

Lonka on kirjoittanut myös muita näytelmiä, jotka tuovat ei-inhimillisen näyttämölle tasavertaisena ihmisen rinnalle. Aiheesta kiinnostuneille voi suositella myös esimerkiksi Toinen luonto -näytelmää!

Lou Salomé on yksi niistä (nais)filosofeista, joista ei filosofian tunneilla oikeastaan kuule. Näytelmässä Lou Salomé tutustutaan filosofin intohimoiseen sekä yhteiskunnan normeja uhmaavaan elämään ja kohtaamisiin historiankirjoista tunnettujen miesten, kuten Friedrich Nietzschen, Rainer Maria Rilken ja Sigmund Freudin kanssa. Millaisena näyttäytyy tämä varhainen feministi, seksuaalinormien rikkoja, tutkija ja filosofia omassa nimikkonäytelmässään? 

Aina Bergroth on kirjailija, näytelmäkirjailija dramaturgi, joka on kirjoittanut suurnaisista myös muun muassa edellisessä näytelmässään Tahto (2019), joka kertoo hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisesta ja saavutti suursuosion kantaesityksessään Helsingin kaupunginteatterissa. Lou Salomé on Bergrothin uusin näytelmä, joka esitettiin vastikään KOM-teatterissa 2021. 

Medusan huone on erillisistä kohtauksista rakentuva feministinen episodinäytelmä, joka pohjautuu antiikin myyttiin Medusasta:

”Medusa oli kreikkalaisen mytologian mukaan kaunis nuori neito, jonka Poseidon raiskasi. Rangaistukseksi tapahtuneesta Medusa muutettiin kammottavaksi hirviöksi, jolla oli käärmetukka.”

Näytelmä tarkastelee sukupuoleen liittyviä valtarakenteita ja teemoja muun muassa naisen kehon ja seksuaalisuuden ympäriltä. Kohtauksissa on läsnä tragikoomisuus, joka tempaa mukaansa näytelmän unenomaiseen rytmiin.

Saara Turunen sai Lea-palkinnon Medusan huone näytelmästään vuonna 2019. Parhaillaan Turunen valloittaa näytelmillään yleisöjä Saksassa. Turusen näytelmiä on ilmestynyt antologiana Tavallisuuden aave ja muita näytelmiä, josta löytyy myös Medusan huone.