Muutama jouluinen esitystilastopoiminta suomalaisesta teatterista

Joulu on jo ovella! Tänä vuonna teatterikatsomot ovat joulun alla tyhjillään, mutta T-efekti virittäytyy juhlatunnelmaan tutkailemalla hieman menneiden vuosien teatteritarjontaa.

Vedimme tonttulakit päähän ja sukelsimme ILONA-esitystietokantaan kirjaamaan muistiin, millaisia jouluesityksiä sieltä löytyy ja kuka lahjat ansaitsee. (Kaikki. Kaikki ansaitsevat lahjoja.)

Teatterin tiedotuskeskus TINFOn ylläpitämä ILONA -tietokanta listaa suomalaisten ammattiteatterien ohjelmistoja 1800-luvulta tähän päivään. Lisää tietokannan kattavuudesta voi lukea täältä.

Jaamme tässä jutussa muistikirjoistamme muutaman havainnon!

Jopa 224 tietokantaan listatun esityksen nimessä mainitaan sana JOULU tai JUL. Koostimme lyhyen listan vekkuleimmista nimistä:

Jouluhippalot (Kajaanin kaupunginteatteri, 2011)
Hylaa Joulua! (Rakastajat-teatteri, 2006)
Joulupukki zumbaa (Tanssiteatteri eriPARIa, 2010)
Joulu on ihmisen paskinta aikaa (Riihimäen Teatteri, 2016)
Joulupukin päänsärky (Lähiöteatteri, 1981/2005)

37 esityksen nimessä mainitaan sana TONTTU tai TOMTE. Esityksissä tontut puuhastelivat nimestä päätellen kaikenlaista aina suutarintoimista (Tontut suutareina, Helsingin Kaupunginteatteri, 2002/Teatteri Imatra, 2012/Oulun Kaupungnteatteri 2018) viikinkien kanssa nokitteluun (Tontut vs. Vikingarna, Universum, 2012), mutta ennen pitkää Pipariksi meni, tonttupartio (Turun Uusi Teatteri, 2000).

Tietokanta paljastaa jouluisten klassikkotarinoiden suosion:

Charles Dickensin rakastetusta teoksesta A Christmas Carol on vuosien saatossa kirjattu tietokantaan 14 kotimaista näyttämöversiota. Esitysten valtaosa on kantanut nimeä Saiturin joulu, mutta mukaan on mahtunut myös Saiturin sydän (KokoTeatteri ja Taittuu ry, 2018), Joulukertomus (Lappeenrannan Kaupunginteatteri, 1995) ja En julsaga (Wasa Teater, 2007).

H. C. Andersenin satu Lumikuningatar on nähty tietokannan mukaan seitsemänätoista tuotantona. Jäätyneitä sydämiä on sulateltu ainakin vuodesta 1978 lähtien.

Myös Pähkinänsärkijää on esitetty 17 eri taholla. Lukuun sisältyy neljän kohdan edestä Nukketeatteri Sytkyjen Pähkinänsärkijä vierailuineen. E. T. A. Hoffmannin satuun perustuva, Pjotr Tsaikovskin säveltämä jouluyön baletti on useassa teatterissa vuosi toisensa jälkeen palaavaa ohjelmistoa.

ILONA tietää myös kertoa, että vuosina 1988–89 Pähkinänsärkijän tarina sai helsinkiläistä paikallisväriä Teatteri Pienen Suomen lasten- ja nuortennäytelmässä Pasilan pähkinänsärkijä eli Iidan uni

Eräs kotimainen jouluhitti löytyy sadan vuoden takaa, jolloin Zacharias Topeliuksen näytelmää Sotavanhuksen joulu esitettiin suomalaisissa teattereissa ahkerasti vuosien 1872 ja 1913 välillä. Näytelmässä koteja kiertävä kerjäläinen käännytetään ovilta, kunnes hänen menneisyytensä sotasankarina paljastuu.

Hän lähtee. Näättehän sen, Briitta muori!
Niin vanha mies! Niin yksin talviyöhön!
On jouluilta, olettehan pannut
te lyhteen katon varpusillekin;
vaan hänen, hänen mennä annatte!

– Eero, Zacharias Topelius: Sotavanhuksen joulu

Näyttämöillä on nähty myös versioita suosituista jouluelokuvista. Joulupukki ja noitarumpu on tuotu näyttämölle ainakin kolmasti. Myös jouluelokuvaksi usein väitetty toimintaklassikko Die Hard on saanut vuonna 2017 Jalostamo-kollektiivin ja Teatteri Siperian käsissä uudelleentulkinnan Die Hard Tampere, jossa tosin korostuivat elokuvan terrorisminvastaiset teemat. 

Suomalaisten aattoaamun tv-suosikki Lumiukko eli Raymond Briggsin kirjaan perustuva brittianimaatio The Snowman on esitetty täällä myös näytelmänä. Tampereen Komediateatteri toi vuonna 2007 Suomeen elokuvaan perustuvan lasten musiikkinäytelmän, jota on Lontoossa esitetty jo vuodesta 1997. Tampereen Komediateatterin Lumiukko -produktio oli näytelmän pohjoismainen kantaesitys.

Joulu on jo niin likellä, että Lumiukon seuraavaan tv-esitykseen on enää hetki. Siihen, että teatterintekijät ja -katsojat pääsevät jälleen kokoontumaan esitysten merkeissä, vierähtää hieman kauemmin. Siihen asti muistamme vanhaa ja odotamme uutta. Hyvää joulun aikaa kaikille!

ARTIKKELIKUVA: Michael John Goodman, The Victorian Illustrated Shakespeare Archive.