Leikinlaskua Lea-finalisteista

Viime viikonloppuna Lavaklubilla SUNKLO:n Kotimaisen näytelmän festivaalin yhteydessä julkistettiin vuoden 2019 Lea-palkinnon voittaja. Palkinnon sai Pipsa Longan Den andra naturen, ja muut finalistit olivat Heini Junkkaalan Homoäiti sekä Okko Leon Ateria. Myös me olemme lukeneet kyseiset näytelmät. Ne ovat jättäneet meihin jälkensä.

VAROITUS: Alla oleva teksti sisältää lieviä juonipaljastuksia yllämainituista näytelmistä.

“Tykkään šokeerata rivikansalaistuttaviani näyttämällä heille aukeaman Okko Leon Ateria-näytelmästä. He eivät ole sen jälkeen enää ennallaan.”

Pipsa Lonka kirjoitti näytelmänsä Toinen luonto ensin suomeksi. Kantaesitystään varten se käännettiin ruotsiksi. Käännösversion nimeksi tuli Den andra inhemska naturen.”

Heini Junkkaalan Homoäiti on muuten uskottavan ja rehellisen oloinen, mutta miksi ihmeessä kukaan muuttaisi Käpylästä Maunulaan?”

Homoäiti-näytemä on pilannut mielikuvani Maunulasta. Se on paljon sanottu, sillä aiemmin tunsin Maunulan vain siitä asuntoonsa muumioituneesta vanhuksesta.”

“Okko Leon Ateriassa yksi kohtaus on ainoastaan linkki Youtube-videoon. Jouduin videon nähdäkseni näppäilemään osoitteen kirjain kerrallaan selaimen osoitekenttään. Toivottavasti Okko Leo tietää, etten ole vuosiin nähnyt näin paljon vaivaa yhden linkin avaamiseksi. Eikä ole kukaan muukaan.” (Tässä teille kaikille laiskoille linkki valmiiksi: https://www.youtube.com/watch?v=ImBlDyXTUK4. OLKAA HYVÄT.)

“Okko Leon Ateriassa yksi kohtaus on ainoastaan linkki Youtube-videoon. Katsottuani videon lattiakaivon ja hajulukon puhdistuksesta sain järkyttävän alemmuuskompleksin, sillä en koskaan pese lattiakaivoani näiden ohjeiden mukaan.”

“Okko Leon Ateriassa yksi kohtaus on ainoastaan linkki Youtube-videoon. Nerokasta. Mutta onko Okko Leo ottanut huomioon Youtuben automaattista toistoa ja sitä, että hänen linkkaamansa videon jälkeen näytelmän taustalla alkaa pyöriä ensin jokin terveyssidemainos ja sen jälkeen video Remontti-Reiskasta uusimassa kylpyhuoneen laattasaumoja? Kuuluuko tämä näytelmään? Kuinka kauan pitää jatkaa katsomista?”

“Pipsa Longan Den andra naturenissa sanotaan, että ihmisen suu on hautausmaa. Ilmankos mullakin on hampaissa niin paljon kiveä.”

Den andra naturenin jälkeen en uskalla enää mennä ravintolaan syömään, jottei minkään perheen suvereeni päämies syö minua. (Tämä on suuri menetys Suomen ravintoloille, joihin kannan ämpäritolkulla rahaa suurista opiskelijan tuloistani.)”

“Olin ensin hieman hämilläni, kun Den andra naturen -näytelmän lapsi tappaa leikeissään lukuisia myyriä, mutta sitten muistin, että teos on ruotsiksi ja kyseessä onkin myra eli muurahainen. (Miksi muurahaisen tappaminen järkyttää minua vähemmän kuin myyrän tappaminen? Jumalauta me ihmiset ollaan sairaita. Toisaalta lapsi tappamassa myyriä on paljon hämmentävämpää jo siitä syystä, että myyrä on muurahaista isompi ja luultavasti hankalampi tappaa kepillä. Ainakin luulen. En ole tappanut ketään kepillä. Enkä millään muullakaan tavalla! Lakatkaa kysymästä minulta olenko.)”

Homoäidistä ja heteromakkaroiden heterogrillaamisesta innostuneena en enää koskaan puhu heteroystävieni tekemisistä ilman hetero-alkuliitettä joka substantiivin edessä.”

Homoäitiä lukiessa omat lapsuustraumat nousivat pyytämättä pintaan: minäkin olen ollut lapsi ja myös minulta on viety lempisukat suoraan jalasta. Muistan sen päivän ikuisesti, enkä mitenkään hyvällä.”

“En kanna turhaa kaunaa muiden puolesta, mutta kun Junkkaalan lapsi on 35-vuotias, aion mennä hänen kotiinsa ja rypistää hänen tärkeimmän valokuvansa. Siitäs saa.”

“Lea-palkinnon saajaksi ehdolla olevien näytelmien lukukokemusta yhdisti Tommi Korpela. Kaikkia kolmea teosta lukiessa kuvittelin Tommi Korpelan jokaiseen rooliin ja kuulin tekstin Korpelan äänellä. Kyllä, Tommi Korpelalle sopisi homoäidin rooli.”

“On hyvin jännittävää, kuinka Ateriaa lukiessaan alkaa kuulla erisävyisiä tekstejä Okko Leon luodessa omaa näyttämökieltään. Sarkasmi, aggressio, vitutus, onni – puhe saa tuhat ja yksi sävyä. Näen värejä. Psykedeelistä. Nyt Shakespeare tuntuu vain harmaalta, tasapaksusti hiusten tukkimalta suihkukaivolta.”

“Pehmiskoneet on eroottisia. Kiitos Okko Leo.”

“Onko väärin, jos haluaisi maistaa Meken ja Koistisen friteeraamia hiuksia?”

Den andra naturenin jälkeen en voi enää katsoa yhtäkään koiraa silmiin, sillä mieleni täyttyy likaisista masturbaationäyistä ja muista seksuaalisista iljettävyyksistä, joita koira on elämänsä aikana joutunut todistamaan. Tunnen koiraa kohtaan niin suurta sympatiaa, että tuo viaton katse murtaisi minut lopullisesti. Musti, älä tuijota.”

”Maanantaiaamuisin toivon joskus voivani kulkea töihin Den andra naturenin liukuhihnaa pitkin. Paitsi jos joku liukuhihnalla oleva aivastaa ja vasta sitten niistää nenänsä. Ei aivastella liukuhihnalla muiden päälle!”

“No mikä se ensimmäinen luonto sitten oikein on?!? En saa unta iltaisin.”

”Uusi toteemieläimeni on Den andra naturenin pappi, joka siunaa liha-altaan lihapakkauksia. Teen jatkossa samalla tavalla hedelmäosaston sinkkubanaaneille ennen kuin ne heitetään roskiin.”

Homoäiti kosketti minua vain puoliksi. Olen homo, mutten äiti. #goals”

“Olipa IHAN VITUN KOVA teos!”

Jälkikirjoitus. Olemme vilpittömän onnellisia sekä Lea-palkinnon voittajan että kaikkien finalistien puolesta. Jokainen näistä näytelmästä oli omalla tavallaan hieno ja olisi ansainnut voiton. Olemme onnekkaita saadessamme nauttia suomalaisesta korkeatasoisesta näytelmäkirjallisuudesta. Kiitoksen ansaitsee myös Kotimaisen näytelmän festivaali, jossa pääsee ilmaiseksi kuulemaan tuoreita tekstejä (ja näkemään pitkästä aikaa Nina Palmgrenia lavalla). Olisipa tällaisia matalan kynnyksen tilaisuuksia enemmän!

ARTIKKELIKUVA: Michael John Goodman, The Victorian Illustrated Shakespeare Archive.

Kirjoittamiseen ovat osallistuneet Leena Kärkkäinen, Sanni Martiskainen, Mika Vainio ja Sofia Valtanen.