Juttusarjassa vertaillaan eri teattereiden käymälöitä.

Tampereen Työväen Teatterin vanhalla puolella on sekä Eino Salmelaisen näyttämö että Kellariteatteri. Näyttämöillä on yhteiset WC-tilat, jotka sijaitsevat sisääntuloaulassa ja hieman alempana Kellariteatteriin johtavalla käytävällä. Tietämättään asiantuntijapaneelimme tuli tehneeksi vessamuistiinpanonsa juuri ennen alemman WC:n remonttia, joten kyseiseen tilaan on saatu tässä arvostelussa poikkeuksellinen näkökulma remontin jälkeen toistuneen visiitin ansiosta. Kummallakin arvostelukerralla liikkeellä oli all female -panel, joten puolet saniteettitiloista jäi jälleen arvioimatta.

Aulan naistenhuoneen laatoituksessa ja lavuaareissa on käytetty paljon vaaleanpunaista. Peilit ovat kauniin kaarevia eikä laatoituskaan ole täysin pelkistetty. Vaikka valaistus tekee tilasta jokseenkin kelmeän, on WC ilahduttavan tunnelmallinen geneerisiin yleisövessoihin verrattuna. Vessassa leijaili poikkeuksellisen paha viemärin haju, mutta todettakoon, että aiemmin moista ei ole tapahtunut.

Koppeja on noin viisi ja niiden perusvarustelu on yksinkertainen mutta riittävä: kopissa on pöntön lisäksi roskakori, suuri rulla WC-paperia ja kaksi oivallista vaatekoukkua. Oivalliset vaatekoukut ovat riittävän pitkiä ja nimensä mukaisesti koukkuja, jotta vaatteet pysyvät niissä. Ei-oivalliset vaatekoukut ovat esimerkiksi lyhyitä ja suoria tappeja. Kopin tai koko toiletin varusteet eivät ole enää tuliteriä eivätkä siksi kovin esteettisiä. Yhdessäkään kopissa ei myöskään ollut suihkua tai lavuaaria.

Kädet kuivataan joko kuivaimella tai altaiden reunalle asetelluilla papereilla. Kuivain ei ole pahimmasta päästä ja sen teho on kelvollinen, mutta bakteerien lennättely ympäriinsä epäilyttää kaikkien kuivaimien kohdalla. Plussaa WC saa käsienpesualtaiden läheisyyteen sijoitelluista, jälleen oivallisista naulakoista, joihin tavaransa voi ripustaa sen sijaan että puristaisi niitä polvien välissä käsien pesu- ja kuivausoperaatioiden ajan.

Ennen remonttia alakerran käymälä oli vanhanaikaisista ruskeista laatoistaan ja ylipäänsä korkeahkosta iästään huolimatta viihtyisä ja rauhallinen. Kopit olivat melko tilavia ja yksityisempiä kunnon seiniensä ansiosta. Ovet tosin olivat erittäin matalia. Tunnelma oli sympaattinen.

Remontin jälkeen vessa on kuin toisesta ulottuvuudesta, eikä sitä uskoisi lainkaan samaksi, jollei olisi varma astuneensa sisään tismalleen samasta ovesta kuin ennenkin. Naistenhuone on modernin harmaa ja luonnollisesti kiiltää uutuuttaan. Tiiliseinää muistuttava laatoitus tuo vähän eloa muuten melko tavanomaiseen tilaan. Koppeja on aiempaa tuplasti enemmän, joten vessan käytännöllisyys on parantunut huomattavasti. Varustelu on suunnilleen sama kuin aulan vessassa, mutta kädet kuivataan ainoastaan kuivaimella.

Voi olla, että aulan käymälällä on pian remontti edessä, sillä myös Suuren näyttämön vessat remontoitiin muutamia vuosia sitten ja ovatkin tähän mennessä kohdatuista kenties käytännöllisimmät; odotamme pääsevämme arvostelemaan ne piakkoin. Tällä hetkellä saniteettitilat ovat keskenään hieman eri maailmoista, kun enää toinen henkii kelmeää työväen tunnelmaa (tämä ilmaus on positiivinen). Yleisvaikutelma on siis hieman ristiriitainen, mutta toisistaan irrallisina vessakokemukset ovat oikein kelvollisia. Arvosanaksi Tampereen Työväen Teatterin vessat saavat vajaan neljä vessapaperirullaa viidestä.

WC-vertailut kirjoittaa T-efektin anonyymi saniteettitilojen asiantuntijapaneeli. Sarjan aiemmat arviot voit lukea täältä.

ARTIKKELIKUVA: Helsingin kaupunginmuseo.