Alkuviikon uutinen Juha Mujeen kuolemasta oli pysäyttävä ja äärimmäisen surullinen. Muje työskenteli uransa aikana suurissa teattereissa niin Turussa, Tampereella kuin Helsingissäkin, ja hänen työnsä onkin koskettanut monen t-efektiläisen elämää. T-efektin väki halusi jakaa muistojaan rakastetun näyttelijän kunniaksi.
Juha Muje oli minulle yksi tärkeimmistä suomalaisista näyttelijöistä. Hän oli ilmiömäinen gestiikaltaan, nopea, vikkelä, ilmeikäs ja erinomainen tulkitsija monenlaisissa rooleissa. Olen nähnyt hänet niin lavalla kuin televisiossa ja elokuvissa lukuisia kertoja. Sain onnekseni myös haastatella häntä erään opiskeluprojektin yhteydessä. Tarkoitus oli kerätä tietoa teatteritaiteilijoiden taipaleesta taiteilijahaastattelujen muodossa. Materiaali (haastattelunauhat) kerättiin Teatterimuseoon. Kohtaaminen Juhan kanssa hänen työhuoneessaan Kansallisteatterissa jää muistoihini lämpimänä ja tärkeänä. Ihmisenä hän oli positiivinen, valoisa ja lämmin: katsoi silmiin ja jutteli kaikkien kanssa samanlaisella huomioonottavalla tavalla. Hänelle jokainen kohtaaminen toisten ihmisten kanssa oli selvästi yhtä tärkeä. Juhan varhainen poismeno on suuri menetys Suomen teatterielämälle; hänellä olisi ollut vielä annettavaa, eläkeläisenäkin.
Anna Martikainen, teatteritieteen alumni
Vuosien saatossa Juha Mujeen roolityöt ovat vaikuttaneet suuresti niin teatterin näyttämöllä sekä elokuvissa. Mujeen viimeiseksi rooliksi mieleeni on painunut Mustan Saaran Janne-Maria Teräväkynä, jonka läpitunkeva karisma täytti koko Kansallisteatterin katsomon. Mujeen herkkyys monipuolisena taitelijana tuli myös läpi valkokankaan, esimerkiksi Varasto-elokuvien myymäläpäälikön rooli on jäänyt elämään muistoihini.
Antti Taipale, teatteritieteen opiskelija
Näin Mujeen ensimmäistä kertaa teatterin lavalla Mustassa Saarassa. Sitä ennen Muje oli ollut minulle ennen kaikkea Kaunottaren ja hirviön Lumiere ja tuttu kotimaisten leffojen kasvo. Katsellessani taiteilijan tulkintaa Kansiksen lavalla teleporttasin lapsuuteeni ja samanaikaisesti tajusin, että en ollut ennen tullut ajatelleeksi, miten taidokas ja muuntautuva näyttelijä Muje oli. Teatteri oli selkeästi Mujeen laji – ja niin hän toteaa myös Juha Heiskasen kirjoittamassa elämäkerrassaan Juha Muje näyttämöllä ja kulisseissa (2017). Muje kiteyttää mielestäni ytimekkäästi ja oivaltavasti teatterin ja elokuvan teon eron: ”Teatteri on preesens, elokuva on imperfekti. – – Elokuva on ajattelua, teatteri on toimintaa.” Mujeen läsnäolo ja lennokas reagointi lavalla oli jotain, jota saattoi vain ihastella katsomossa ❤
Leena Kärkkäinen, teatteritieteen opiskelija
Kun muutin Helsinkiin vuonna 2012, yksi ensimmäisistä näkemistäni esityksistä oli Pirkko Saision ja Jussi Tuurnan HOMO!-musiikkinäytelmä, jossa Juha Muje esitti näkökulmahenkilöä Veijo Terästä. Muje oli minulle ennestään tuttu Turun kaupunginteatterin 70-luvun Seitsemästä veljeksestä, jonka olin nähnyt nauhalta. Siinä hän oli luovuutta pursuava, pitelemätön Eero, joka riivasi Juhania lakkaamatta ja johti itsevarmasti esitystä säestävää jazzbändiä. Olin Seitsemää veljestä katsoessani ihaillut sitä, miten Muje otti kaiken irti tekstistä ja sen ympäriltä, ja oli lisäksi ihan tolkuttoman rakastettava. HOMO!-esityksessä hänen roolinsa yleisöä puhuttelevana ja tapahtumia kommentoivana Veijo Teräksenä, joka samalla koettaa selviytyä oman elämänsä vaietuista ristiriidoista, oli suoranaista yleisön hemmottelua alusta loppuun. Mujeen mestarillinen komedian taju pääsi siinäkin oikeuksiinsa. Kun Veijo sanoi ”taidanpa tekeytyä puuksi” ja tekeytyi puuksi yhdellä liikkeellä, se oli näky jonka muisto pakkaa naurattamaan vieläkin.
Sofia Valtanen, teatteritieteen opiskelija
Se, mitä Juha Mujeen näyttelijäntaiteesta erityisesti muistan, on hänen ilmiömäinen gestiikkansa, hänen täysin jäljittelemätön juhamujeutensa. Suomessa on totta tosiaan muutamia näyttelijöitä, joiden ilmaisun todella tunnistaa, eikä siinä ole mitään pakotettua tai ylidramaattista. Minulle Juha Muje oli suomalaisen miehen kuva kaikkine puuskutuksineen ja uurteineen. Elokuvan ja television puolella hänen roolinsa olivat pitkälti sivurooleja – mutta millaisia sivurooleja! Mitä olisi Raid ilman pornokauppias Sundmania tai Varasto ilman myymäläpäällikköään? Juha Muje tuo kouriintuntuvasti esiin sen hyvin tunnetun näyttelijän, josta “koko kansa” on nähnyt vain pieniä väläyksiä – hänen estradinsa oli teatteri. Ne hetket, joilla hän on kirjoittanut itsensä suomalaiseen teatteriin Turun kaupunginteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa, eivät ihan vähäisiä olekaan. Ja vaikkei teatterista mitään konkreettista jäljelle jääkään, on Juha Mujeen läsnäolo sitä, minkä hänet näyttämöllä nähnyt tulee muistamaan.
Topi Vainikainen, teatteritieteen jatko-opiskelija
Ainutlaatuinen Juha Muje. Kiitos ikimuistoisesta työstäsi. Lepää rauhassa.
ARTIKKELIKUVA: Juha Muje Kansallisteatterin HOMO!-esityksessä. Kuvaaja Laura Malmivaara.
T-EFEKTI 