Tampereen Teatterikesä on Pohjoismaiden vanhin teatterifestivaali, jolla nähdään ammattilaisesityksiä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Kevään kutkuttavimmat hetket alkavat olla käden ulottuvilla, sillä Teatterikesä julkaisee 8.5. koko pääohjelmistonsa. Teatteritieteilijä odottaa tuota päivää kuin kuuta nousevaa, sillä onhan tiedossa kuratoitu kokonaisuus, joka tarjoilee kotimaan teattereiden kulloisenkin kauden parhaimmistoa. Miltä näyttää hyvä suomalainen (ja helposti liikuteltava – kenelläkään ei ole muuta duunia – ei ole juuri lomaa elokuun alussa – mahtuu tilaan, joka ei ole remontissa) esitys tänä vuonna?
T-efektin kirjoittajakunta alkaa näin odotetun päivän lähestyessä jo näkemään näkyjä siitä, mitä esityksiä tullaan syksyllä (4.–10.8.2025) näkemään. Siksi nyt kukin antakoon ennustuksensa siitä, mitä kotimaisia esityksiä festivaalilla ihaillaan. Saattaa myös olla, että nämä esitykset ovat vain yksinkertaisesti kolautelleet lähtemättömästi teatteritieteilijän otsalohkoa ja siksi niistä täytyy taas täälläkin kailottaa… hei… aaaaiih!
ryminää, jotain kaatuu, kuuluu vaimenevia raahauksen ääniä
Joukko viittoihin sonnustautuneita teatteritieteilijöitä istuu pyöreän pöydän ääressä. Yksi teatteritieteilijä nostaa kristallipallon pöydälle, loitsii.
Teatteritieteilijä: Annas mulle kolme kovaa, jotka Tampereella tahtii lyö!
Taikaa tapahtuu.
Jokainen teatteritieteilijä ottaa vuorollaan pallon käteensä ja loitsii.
Leena ennustaa.
1. Keräilijät, Kajaanin kaupunginteatteri
Kainuun rajaseudulle sijoittuva esitys Keräilijät kertoo rajaseudun ihmisten elämästä – raja on esityksessä matka valtioiden sekä ihmisten välillä. Elli Salon kirjoittama näytelmäteksti on täysiverinen näytelmä, joka olisi ilo nähdä useampaan otteeseen ja povaan sille lukuisia uudelleen tulemisia! Anni Mikkelssonin ohjaus on riehakas ja teatteritilaan syntyi lämmin yhteisöllinen tunnelma. Salon näytelmästä ilmestyy toukokuussa myös romaani, joten eikös nyt ole myyntimenestyksen puitteet kunnossa, kun draama jo ennen proosaa!
2. Niskavuoren Heta, Lahden Kaupunginteatteri
Mikko Roiha minkä teit! Rakastin! Tämä oli taideteatteria, jos mikä – onko Lahti nyt Suomen Berliini? Tämä esitys tulee jäämään myös historiankirjoihin, sillä se on myös ensimmäinen queer-tuotanto Niskavuoren klaanista, sillä teoksen oikeudet raukesivat vuodenvaihteessa.
3. Mannerheim Sisters, Puoli-Q
Tuntuu, että Q-teatteri on AINA teatterikesässä. Vastustan itseäni enkä sano, että Tampereella nähdään Rikos ja rangaistus! Sen sijaan Tampereella nähdään Mannerheim Sisters, joka jatkaa – oikeasti yllättävästä ja ei niin tunnetusta näkökulmasta – Mannerheimiä käsittelevien esitysten kaanonia – ja nostaa keskiöön tämän lapset, pois suurmiehen varjoista kohti valoaaaaa.
Mimmi ennustaa.
1. Jumppatytöt, Teatteri Takomo
Dokumentaarinen esitys naisvoimistelusta ja siitä, miten keho ei koskaan unohda. Kolme hienoa esiintyjää näyttämöllistävät sen, mikä jumppatyttöydessä on ihanaa ja kamalaa.
2. Parantaja, Teatteri Takomo
Ennustan, että Teatteri Takomo valtaa koko teatterikesän ohjelmiston. Viiksi-instituutti-trilogian päätösosa Parantaja kutsuu kollektiiviseen hoitoon. Esitys lähestyy maailmantuskaa muistuttamalla toiminnan ja yhdessä uneksimisen tärkeydestä. Pääsköön tamperelaisetkin köllimään Joanna Haartin, Hanna Raiskinmäen, Noora Dadun ja Niina Hosiasluoman kanssa!
3. What a Drag! Miss(ed) Gender(ed), Aleksi Moine ja Anne Salmi
Klovneriahenkinen drag-ilottelu paljastaa naljailun julman puolen. Aleksi Moine ja Anne Salmi tekevät loistotyötä fyysisen komiikan avuin. Esityksessä on paljon potentiaalia riehakkaaseen ja pysäyttävään kesäiltaan.
Sofia ennustaa.
1. Uusi Eden, Helsingin Kaupunginteatteri/Q-teatteri
Juho Mantereen ohjaamassa ja Henri Lyysaaren säveltämässä postapokalyptisessä rock-musikaalissa on kivasti pöyhittävää; mitä kaikkea selviytymisellä voidaan oikeuttaa, ja onko sillä väliä, kuka johtaa? Ajankohtaiset teemat on kääritty musiikillisesti miellyttävään pakettiin. Esitys myös viljelee teatterinystävää lämmittäviä viittauksia, joita Tampereen Teatterikesänkin yleisö varmasti arvostaisi.
2. Isä, Turun Kaupunginteatteri
Tämä esitys mykistää katsojansa. Muistisairaudesta ja luopumisesta kertova Florian Zellerin teksti on Turussa Mikko Koukin ohjauksessa vangitsevan sydäntäsärkevä. Taneli Mäkelä onnistuu mahdottomassa ja saa katsojan tyystin unohtamaan, että katsoo tunnettua näyttelijää.
3. Katrina, Lilla Teatern/Åbo Svenska Teater/Wasa Teater
Kaisa Lundánin dramatisointi Sally Salmisen romaanista saa parikseen Aili Järvelän säveltämän musiikin, jonka nelihenkinen esiintyjäkaarti esittää itse. Katrinan koettelemustentäyteisen saaristolaiselämän vaiheet tuodaan näyttämölle kekseliäästi: Jakob Höglund osoittaa jälleen kunnianhimoista ohjaajanotetta. Heini Maarasen elävä ja tehokkaasti viittaileva lavastus tarjoaa ihmeteltävää.
Kristallipallo lipsahtaa Sofian kädestä, kolahtaa lattiaan ja poistuu vierien vasemmalle. Sofia pyrähtää hakemaan sen takaisin pöydälle.
Teatteritieteilijät: Kiitos kuula kaukonäöstä, tiedosta tulevan taiteen!
Loitsu raukeaa. Teatteritieteilijät lähtevät kaivertamaan ennustuksiaan kivitauluihin.
Maria Hukkamäki
Leena Kärkkäinen
Sofia Valtanen
ARTIKKELIKUVA: Michael John Goodman, The Victorian Illustrated Shakespeare Archive.