Arctic Ensemblen uusi Karkelot-teos sai ensi-iltansa osana & Espoon teatterin ohjelmistoa.
Sirkuskollektiivi Arctic Ensemblen uutuus Karkelot yhdistelee sirkukseen kansantanssia ja -musiikkia. Esityksen kuvaustekstissä kerrotaan akrobatian lyövän kättä pari- ja ryhmätanssien kanssa sekä luvataan yleisön pääsevän ihastelemaan akrobaatteja, tanssijoita, muusikoita ja fyysisen komiikan taitureita. Esitys toteutetaan Arctic Ensemblen omassa sirkusteltassa, joka on elokuun esitysten ajaksi pystytetty Espoon Kivenlahteen.
Teltta tuntuu esitystilana sopivalta ratkaisulta kansanperinteestä inspiroituneelle esitykselle, sillä se tuo taiteen ihmisten luo. Merimaisemineen kiistämättä kaunis Kivenlahti on kuitenkin muualta kuin Espoosta tuleville jokseenkin hankala paikka, joten toivon todella paikallisten löytävän esityksen sinä aikana, kun se on Espoossa nähtävillä. Oma matkani Espoon länsikolkkaan niinkin kaukaa ja eksoottisista maisemista kuin Itä-Vantaalta kesti yli puolitoista tuntia suuntaansa, mikä teki yli kahden tunnin esityksen katsomisreissusta lähes työpäivän pituisen projektin. Esitys on kuitenkin lähdössä kiertueelle, joten syksyn mittaan sen voi käydä katsomassa esimerkiksi Keravalla, Lahdessa ja Lappeenrannassa.
Telttaan on tuotu pienin elementein rustiikkista tuntua, kun näyttämötilan ja takatilan erottaa toisistaan harvaan aseteltujen lautojen muodostama seinä. Myös ensimmäisessä akrobatianumerossa taiteillaan hieman kyläkeinua muistuttavan paksun puisen puomin päällä. Esiintyjillä on kumisaappaat ja kukkaseppeleet, ja hameenhelmat liehuvat hyvinkin perinteistä kansalliskuvastoa mukaillen. Esityksessä kuitenkin rikotaan varsin kiitettävästi sukupuolinormeja tekemällä puvustuksesta yhteneväinen koko esiintyjäkaartille. Se, että kaikki esiintyjät sukupuoleen katsomatta nähdään samoissa hameissa ja myöhemmin myös yleensä lähinnä naisten päällä nähtävissä kimaltelevissa yläosissa, alleviivaa hyvin taiteen ja kansanperinteiden merkitystä yhteisöllisyyden rakentajina.
Esityksessä keskeisiä ovatkin erityisesti koko ryhmän yhteiset numerot, joista osa keskittyy sirkukseen, osa taas painottuu enemmän tanssiin. Erityisesti vipulautanumero, jossa esiintyjät sinkoutuvat yksi toisensa perään laudalta ilmaan toisten kiinniotettaviksi, jää mieleen kollektiivisuutta ja yhdessä tekemisen merkitystä korostavana. Esiintyjät myös tuulettavat ja juhlivat onnistuneita temppuja railakkaasti, mikä tuntuu harvinaiselta tavalta rikkoa sirkuksen usein viileän rauhallinen ulkokuori. Yleisökin otetaan useaan otteeseen osaksi esitystä, joko tanssimaan tai osallistumaan jättikokoiseen renkaanheittokilpailuun.
Karkelot-esityksen on eittämättä tarkoitus ollakin ennen muuta nimensä mukaisesti juhlamainen tilaisuus, jossa esiintyjät ja yleisö ovat yhtä iloista karkeloivaa, leikkivää ja vähän kilvoittelevaakin kansaa. Idea kuitenkin kärsii hieman muutamasta seikasta. Vaikka yleisöä on lavaan nähden kolmessa eri suunnassa, tehdään ehdottomasti suurin osa esityksestä ja etenkin sirkustempuista suoraan eteenpäin, jolloin sivuilla istuvat tuntevat helposti jäävänsä – no, sivustakatsojiksi. Kuten todettua, yleisöä yhtäältä kyllä osallistetaan esitykseen useaan otteeseen, mutta toisaalta katsojat istuvat ajoittain kauankin katsomassa jokseenkin yksinkertaisia, monia kansantansseja muistuttavia paritanssikoreografioita. Jäänkin miettimään, olisiko karkeloteemaa voinut vahvistaa toteuttamalla esitys jotenkin muuten kuin perinteisenä näyttämön ja katsomon asetelmana – esimerkiksi katusirkuksena. Vahvaa dramaturgiaa tai draamallista kaarta esityksessä ei nimittäin ole, joten sen tapahtumallisen luonteen korostaminen olisi voinut vahvistaa sen yhteisöllisiä tavoitteita.
Teltta asettaa tilana rajoitteita yhteisöllisyyden rakentamisen lisäksi toteutettaville sirkusnumeroille, mutta teltan kattoon noustaan kuitenkin useita kertoja. Etenkin toisella puoliajalla nähtävät numerot, joista toisessa taiteillaan köyden päässä roikkuvan tolpan varassa, toisessa taas pelkästään katosta roikkuvan suukappaleen varassa, jäävät mieleen sellaisina sirkustaiteilijoiden ainutlaatuista osaamista korostavina hetkinä, joita sirkusesitykseltä usein odottaakin. Mieleen jää myös hetki, jossa harmonikkataiteilija Johanna Juhola tulee soittimineen näyttämön takaosasta etualalle sirkustaiteilijoiden kannattelemana. Hetki tuntuu keinolta etsiä tapoja yhdistää esityksen elementtejä sellaisella yhteisöllisellä tavalla, joka ei päästä osallistujiaan helpolla.
Vaikka itse jäänkin kaipaamaan vielä voimakkaampaa kokemuksellisuuden tuntua juhliksi julistautuvalta esitykseltä, syksyn pimeneviä iltoja kohti mentäessä Karkelot on eittämättä oivallinen tapa pitää vielä kiinni kesäisestä tunnelmasta ja kesän mahdollistamasta kansankulttuurista ja sen iloista.
Karkelot on kiertueella syys –lokakuussa. Katso esityspäivät ja -kaupungit Arctic Ensemblen sivuilta.
Artikkelikuva: Darina Rodionova